Voi maamme

On maamme löyhä, siksi tään
tarinan nyt kertonen.
Suomen herrat myymiään
yhtiöitä, metsiään
muistavatko kaivaten.
Maa kallis isien!

Kultaa kaivaa ulkomainen
firma, kaivaa kukkulaa,
salot, saaret mannermainen
pois myy pulju kiinalainen,
vettä, rantaa rakkaampaa.
Oi isiemme maa!

Vanhemmille rakkahat
virrat, kosket kuohuineen,
nyt sähkövirtaa tuottavat
ja ikihonkain huminat,
aukkoineen ja risuineen
käy sieluun, sydämeen.

Auroin, miekoin, miettehin,
isät soti vapauden,
hyväksi kai meidänkin.
Nyt päivä piilee pilvihin,
alla rinnan hurmeisen
soi sana kultainen.

Ken vaipuu tuskan muistoihin
on pessimistinen
ja eessä lanttumaakarin,
vaivaansa saa pillerin.
Maan köyhän muistan riemuiten,
maan tuhatkaunoisen.

Anna anteeks, Ruuneberi,
laulus muutti muotoaan,
nähnyt et kuin veljesveri,
kuohun lailla purskahteli,
kun puolest rakkaan synnyinmaan
kansa tappoi kauhuissaan.

Sun kukoistukses kuorestaan
puhkes, jälleen vajoaa.
Kai lempemme saa nousemaan,
sun toivos, riemus loistossaan.
Jospa joskus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa.