Mikä minä olen sinua palvomaan,
olethan sinäkin vain luuta ja nahkaa,
lihaa ja verta.
Silti aina kohdatessamme
keuhkoni lamaantuvat,
jalkani alta taittuvat.
Siinä minä makaan,
kuin kala kuivalla maalla.
Ja sinua palvon, palvon, palvon.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahvaa, upeaa kuvausta tunteella.