Peililasin läpi
minä näen sinut,
mutta sinä et minua
Miten suloisesti
harot hiuksiasi
ja hymyilet itseksesi
muistellessasi eilistä
ja kaikkia niitä ihmisiä,
joiden kanssa juhlit
kuin maailma loppuisi
hetkenä minä hyvänsä
Ja sinun naurusi
salpaa henkeni
Minä haluan sinut,
mutta sinä et edes tiedä,
että olen olemassa
niiden satojen ihmisten seassa
jokaisessa paikassa,
jossa sinäkin olet
Olet minun
vain tässä hetkessä
ja kun painat kätesi lasia vasten,
minä suutelen jokaista sormenpäätäsi
[2015]
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaunis
Oijoi - tää on mukaansavievä runo, kuule !
Jännitys nousee lukiessa, taidokasta
Sivut