Sateen kastelemat silmäripset
valuttavat poskillesi
mustia kyyneleitä
ja punatuilta huuliltasi karkaa
äänetön avunpyyntö
se viimeinen
Ja minä katelen sinua
muistojeni varjoisilta kujilta
menneisyyden kylmän tuulen
vaatiessa minua poistumaan,
unohtamaan
Suljettujen silmiesi takana
kuvia sinusta ja minusta
ja meistä,
joita ei koskaan ollutkaan
eikä koskaan tulekaan
Ja minä käännän katseeni
haihtuen unohduksen tuuliin
viimeisenä ajatuksenani
näenkö sinua enää koskaan
[2015]
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
haikea, surumielinen runo, ihmissuhteen päättymisen aikoihin, jotkut ihmissuhteet eivät vaan ole tarkoitettuja kestämään läpi koko elämän, hyvin kaipaavan kauniin runon siitä kirjoitit
Sivut