Eihän me luvattu toisillemme mitään,
ei edes sitä kuuta taivaalta
josta aina niin puhutaan
mutta kukaan ei koskaan saavuta
Tunti tunnilta, hetki hetkeltä
ja aamulla taas katsotaan
mistä tuulet tänään puhaltavat
Silti sinä särjit sydämesi
ja luotit siihen hölmöön tunteeseen,
jonka pitäisi kantaa
yli soiden ja kuralammikoiden
Etkö näe,
että olemme eksyksissä
peililabyrintin uumenissa
katselemassa omaa kuvaamme
ja se on ainoa,
joka vastaa kaipuuseen?
Ja kun uutisissa kerrotaan
auringonpimennyksen päättyneen
sinä ymmärrät viimein,
ettei kannata surra
onnetonta tulevaisuutta
Varovainen hymy kohoaa huulillesi
suolaisten kyynelten muodostaessa
lumihiutaleita
vahakankaiselle pöytäliinalle
Ja viimein sinä naurat pois
kaiken sen tuskan,
joka ei suostunut lähtemään
vaikka kuinka huusit pimeään
[2015]
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
