Silmissäsi tuhkaa ja timantteja
ja se sumuinen verho
pidätellyistä kyyneleistä
Vilkaisen sinua
vielä viimeisen kerran
enkä saa sanotuksi
kuinka paljon kaipaan
Ja sinun katseesi
polttaa loittonevaa selkääni
enkä haluaisi mitään muuta
kuin kääntyä ympäri
ja juosta takaisin luoksesi
Mutta minun matkani alkaa nyt,
menolippu yhdelle
ilman karttaa ja kompassia,
vailla määränpäätä
Älä jää kaipaamaan minua,
älä huuda perääni,
sillä jäämällä luoksesi
satuttaisin sinua enemmän
Minut on luotu kulkemaan,
en osaa olla muuta
kuin vaeltava sielu
muiden yksinäisten joukossa
melkein jo perillä
[2015]
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis tunnelma!
joskus, pitää tehdä päätöksiä, kuunnella sisintään ja toimia sen mukaisesti, runossa on haikeutta ja realismia, voimaa jolla matkustat pois vanhasta elämästäsi, ainakin toistaiseksi, ainahan jää paluun mahdollisuus, hyvä runo lähtemisestä
Sivut