Kivusta vääristyneet kasvot tuijottavat
minua
ikkunaruudun takaa
Näen miten hän kärsii
mutten voi auttaa
Minun on mentävä
Kyynelten jono eksynyt hänen poskilleen
ja kaulalleen
kivun voimistuessa
Tunnen hänen tuskansa
muttei ole minun vuoroni auttaa
Minun on pakko päästä pois
Voimattomana katson miten hän
katoaa
ruudun takaa
Tiedän hänen lopettaneen elämänsä
mutten saanut tehdä mitään
Ei ollut enää minun vuoroni
[2005]
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hmm... Jännittävä runo ja niin häiritsevä. Onko tässä kyse vain satunnaisesta ohikulkijasta, joka on niin kiireinen ja itsekäs ettei voi auttaa, ystävästä, joka ajattelee jo auttaneensa häntä tarpeeksi, vihollisesta, joka on jo tuhonnut hänet, eikä kykenekään auttamaan vai jostain muusta? Pidän kovasti runon asettelusta ja kertojan äänestä. Mutta kovasti tämä häiritsee... :D
Sivut