Ei ollut minun vuoroni

Runoilija Strawberry

nainen
Julkaistu:
501
Liittynyt: 26.8.2004
Viimeksi paikalla: 26.9.2023 16:58

Asuinpaikka: -
Syntymäpäivä:
10.10.1987

Veden rajassa
pehmeällä hiekalla
kaksi vartaloa
toisiinsa kietoutuneina
aallon kutitellessa
paljasta ihoa

Kevyt suudelma
kosteille huulille
hiusten piirtäessä
enkeleitä hiekalle
 

Kivusta vääristyneet kasvot tuijottavat
minua
ikkunaruudun takaa
Näen miten hän kärsii
mutten voi auttaa
Minun on mentävä

Kyynelten jono eksynyt hänen poskilleen
ja kaulalleen
kivun voimistuessa
Tunnen hänen tuskansa
muttei ole minun vuoroni auttaa
Minun on pakko päästä pois

Voimattomana katson miten hän
katoaa
ruudun takaa
Tiedän hänen lopettaneen elämänsä
mutten saanut tehdä mitään
Ei ollut enää minun vuoroni

[2005]

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Hmm... Jännittävä runo ja niin häiritsevä. Onko tässä kyse vain satunnaisesta ohikulkijasta, joka on niin kiireinen ja itsekäs ettei voi auttaa, ystävästä, joka ajattelee jo auttaneensa häntä tarpeeksi, vihollisesta, joka on jo tuhonnut hänet, eikä kykenekään auttamaan vai jostain muusta? Pidän kovasti runon asettelusta ja kertojan äänestä. Mutta kovasti tämä häiritsee... :D

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut