Punaista

Runoilija Strawberry

nainen
Julkaistu:
501
Liittynyt: 26.8.2004
Viimeksi paikalla: 6.4.2021 17:34

Asuinpaikka: -
Syntymäpäivä:
10.10.1987

Veden rajassa
pehmeällä hiekalla
kaksi vartaloa
toisiinsa kietoutuneina
aallon kutitellessa
paljasta ihoa

Kevyt suudelma
kosteille huulille
hiusten piirtäessä
enkeleitä hiekalle
 

Punaisten lasien läpi maailma näyttää niin hauskalta, niin erilaiselta ja niin rauhalliselta. Vihreät puut muuttuvat kaikki samanlaisiksi, punertaviksi ihmeiksi ja jokainen ihminen sulautuu toisiinsa kaiken ollessa punaista. Punaista, punaista, punaista.

Sara ottaa lasit pois päästään ja palaa takaisin synkän harmaaseen maailmaan, maailmaan jossa kaikki on niin surullista ja vaikeaa. Huokaisten hän tiputtaa lasit takaisin Anttilan tarjouskoriin, poimii laukkunsa maasta ja lähtee kävelemään synkkänä kohti lähistöllä sijaitsevaa kahvilaa, paikkaa jossa hän aina ennen istui ystäviensä kanssa useita tunteja. Niin, se oli ennen se.

Kahvila näyttää vieläkin samalta, mikään ei näytä muuttavan sitä. Edelleen sen seiniä kiertävät iloisen punaiset tapetit ja niiden pinnalla valkeat enkelit lentelevät etsien suojattiaan. Muutenkin piristävä värimaailma on vielä tallella vihertävissä sohvissa ja kirkkaan keltaisissa pöydissä, jotka ovat nytkin täynnä täysiä kahvikuppeja ja herkullisia leivoslautasia sekä iloista naurua. Huokaisten Sara kävelee tiskille ja tilaa tutulta tarjoilijalta cappucinon saaden vastaukseksi vain tyhjän katseen, ei kahvia.

Ikkunapäydässä istuu nuori pariskunta, he ovat vasta tavanneet. Tyttö pitää kättään omistavasti pojan käden päällä, hymyilee tälle kaakaomukin höyryjen takaa, näyttää onnelliselta. Poika hymyilee takaisin tytölle, miettii ettei voisi enää olla onnellisempi, ei sen jälkeen kun menetti rakkaansa viime kesänä.

Sara kävelee hitain liikkein pöydän luo, sen pöydän jossa hänkin aikoinaan istui, ja istuutuu parin viereen. He eivät tunnu huomaavan häntä, eivät ainakaan välitä. Hän laskee laukkunsa lattialle viereensä ja ryhtyy seuraamaan muissa pöydissä olevia ihmisiä. Kaikista kauiten hän seuraa tuttua nurkkapöytää, sitä missä hän joskus vietti aikaa kavereidensa kanssa ja jossa he nyt taas ovat, ilman häntä. Hiljaa hän huokaisee, niin hiljaa ettei kukaan sitä kuule.

Ilta alkaa jo pimetä ja kahvila suljetaan muutaman minuutin päästä. Sara näkee pariskunnan nousevan pöydästä, nousee samalla itsekin ja seuraa heitä kylmään ulkoilmaan. Hän kävelee heidän perässään aina tytön kotiovelle saakka, näkee kuinka he sulautuvat toisiinsa katuvalojen loisteessa ja kuinka tyttö viimein menee sisälle taloon, Saran taloon. Tai nythän sekin on jo entinen.

Poika kävelee yksin kohti omaa kotiaan, taloa joka on vain korttelin päässä tytön talosta. Sara seuraa hiljaisena poikaa, hänen askeliaan. Hän haistaa pojan tuoksun, tutun tuoksun, joka joskus oli osa myös Saran elämää. Väsyneenä hän sulkee hetkeksi silmänsä, estää muistoja palaamasta mieleen.

Poika pysähtyy kotiovelleen, kaivaa avaimen takkinsa taskusta. Sara huomaa pojan silmissä kyyneleen, toisenkin, jotka äänettömästi valuvat alas pojan poskea. Hän näkee pojan pudottava avaimen lumihankeen, toivoo että voisi nostaa sen hänelle. Hän näkee myös, kuinka poika kumartuu poimimaan avainta, kuinka hän väsyneenä painaakin pään polviinsa ja itkee, itkee rakastettuaan, ei tyttöä kenen kanssa on nyt. Hän ei koskaan saa poikaa tuntemaan samoin.

Sara tuntee kuumien kyyneleiden valuvat hänenkin poskillaan, aistii miten suru palaa taas, miten se taas kietoo pauloihinsa. Hän näkee mielessään kaiken mennen, saman kuin poikakin näkee. Hän näkee miten poika itkee yksin huoneessaan, miten hän vannoi ettei koskaan voisi rakastaa ketään toista, ei ketään muuta. Ja hän näkee miten poika viimein päättää elää elämäänsä, miten hän kohtaa uuden tytön, joka ei kuitenkaan täytä aukkoa hänen sydämessään, sitä ei kukaan voi täyttää. Ei enää.

Sara astuu lähemmäs poikaa, koskettaa varoen pojan kasvoja, pyyhkii pois kyyneleet. Poika säpsähtää, värähtää kosketuksesta, ei kuitenkaan pakene paikalta. Hitaasti poika nousee ylös, tuijottaa eteenpäin näkemättä mitään, tuntee silti rakkaansa lähellään. Huokaisten hän nostaa avaimen maasta ja avaa viimein lukitun oven. "Mä rakastan sua Sara ja sä tiedät sen. Sä tiedät et sä oot mulle aina se ainoo, en mä pysty rakastamaan ketään muuta, en koskaan. Mä vaan en tajuu miks sä jätit mut!" hän kuiskaa tyhjälle ilmalle, astuu sisään avatusta ovesta, astuu sisään pimeyteen. Ja oven sulkeutuessa Sara tuntee viimein lentävänsä, pääsevänsä pois tästä kaikesta. "Mä rakastan sua kanssa, aina", hän kuiskaa itkien, antaa tuulen nostaa hänet yhä ylöspäin. "Mä en koskaan jätä sua yksin, en koskaan", kuiskaa vielä ennen kuin katoaa punaisten pilvien taakse punaiseen maahan, rauhaan.

[2004]

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot

Runoilija Runon nimi LuontipäiväLajittele nousevasti Kommentteja Kategoria
Strawberry Ikuinen kesä 4.5.2020 1 Runo
Strawberry Oltais vaan me 27.3.2020 1 Runo
Strawberry Nukkuva aurinko 26.3.2020 2 Runo
Strawberry Minä olen sinun 1.12.2019 1 Runo
Strawberry Haluaisin vain sinut 12.7.2019 3 Runo
Strawberry Suojelusenkeli 3.1.2019 6 Runo
Strawberry Jäätelökioskilla 12.10.2018 1 Runo
Strawberry Elämän myrsky 10.9.2018 2 Runo
Strawberry Myöhässä 11.4.2018 1 Runo
Strawberry Pieni tonttu Piparjuuri 22.12.2017 3 Runo
Strawberry Aave rakkauden pelikentällä 29.7.2017 2 Runo
Strawberry Sinua minä en kadu 31.5.2017 1 Runo
Strawberry Pöytälaatikkorunoutta 30.5.2017 3 Runo
Strawberry Ikävä on soinut kevätpuroissa 28.4.2017 2 Runo
Strawberry Tämäkin päivä on uusi yhteinen seikkailu 26.4.2017 2 Runo
Strawberry Samaan tahtiin kanssasi 13.4.2017 2 Runo
Strawberry Yhtä rikki kuin minä 12.4.2017 1 Runo
Strawberry Ja silti sua hengitän 3.4.2017 1 Runo
Strawberry Lupaathan muistaa minut kauniina? 23.3.2017 1 Runo
Strawberry Joulun taikaa 20.12.2016 2 Runo
Strawberry Valonarka rakkaus 25.11.2016 3 Runo
Strawberry Purppuranpunainen satiinilakana 19.11.2016 2 Runo
Strawberry Olenko ainoa, joka vielä valvoo? 25.7.2016 2 Runo
Strawberry Tämä aika, tämä hetki 6.6.2016 3 Runo
Strawberry Viimeiseen hengenvetoon saakka 21.1.2016 1 Runo
Strawberry Ennen hyvästejä 24.11.2015 0 Runo
Strawberry Anteeksi, etten osannut kuiskata 22.10.2015 1 Runo
Strawberry Etkä sinä vieläkään saavu 15.9.2015 1 Runo
Strawberry Rakkauskirjeitä 19.8.2015 0 Runo
Strawberry Game over 19.8.2015 0 Runo
Strawberry Rakkauden hurrikaani 16.7.2015 0 Runo
Strawberry Tavallisia ihmisiä 13.7.2015 1 Runo
Strawberry Sydämenmuotoinen sähköisku 13.7.2015 0 Runo
Strawberry Suutelen jokaista sormenpäätäsi 6.7.2015 3 Runo
Strawberry Puhkikulunut makuupussi 27.6.2015 0 Runo
Strawberry En saa sinusta kiinni enää 27.6.2015 1 Runo
Strawberry Leopardikuvioiset sukat 22.6.2015 3 Runo
Strawberry Kaunein virhe 15.6.2015 2 Runo
Strawberry Sillä vastakohdat täydentävät toisiaan 10.6.2015 0 Runo
Strawberry Kotisatama 4.6.2015 0 Runo
Strawberry Seitinohut silta 4.6.2015 0 Runo
Strawberry Perhosen muotoinen hiekkakakku 11.5.2015 3 Runo
Strawberry Unohduksen tuulet 4.5.2015 1 Runo
Strawberry Lumihiutaleita pöytäliinalla 4.5.2015 0 Runo
Strawberry Menolippu yhdelle 30.4.2015 2 Runo
Strawberry Niin lähellä, mutta liian kaukana 27.4.2015 2 Runo
Strawberry Ehkä minä kesytän sinut 27.4.2015 1 Runo
Strawberry Enkä minä muuta toivo kuin sinut 27.2.2015 2 Runo
Strawberry Nimetön 27.2.2015 1 Runo
Strawberry Nimetön 27.10.2014 0 Runo

Sivut