Elämäni hirttosilmukka
verisin sormin kaulaani punottuna
Maistan katkeransuolaiset hikikarpalot paitasi pinnalla
Liikahda niin katoat hän kuiskaa
raapien posliinista ihoani
Tunnen ruusunpiikit painutuneena ohimooni
Ja hän nauraa helisevin sävelin
kuun peittäessä auringon alleen
Kyyneleeni herättävät juopuneet haavat uudestaan
Et sä pakoon pääse hän nauraa
pistellen myrkkynuolia sydämeeni
Ja hän tanssii valossa tähtien
sytyttäen sieluni palamaan
Luuni murtuvat verivirran matkatessa alas
Olet heikko, liian heikko hän kiljuu
puristaen keuhkoni kasaan tahdollaan
Viimeisen valoisan hetken aikana näen
liekit hänen silmissään
[2006]
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pidin tästä, otsikko jo pysäytti lukemaan. Tunnelma on hieno ja sanavalinnat osuvia. Tämäntyyliset runot ovat eniten minun mieleeni, ei sitä elämääkään pidä liikaa kaunistella nimittäin.
Sivut