Odota minua

Se aamu oli aivan tavallinen syysaamu; tuuli ravisteli puiden punertavia lehtiä ja ulkona kävelevät ihmiset kietoivat takkia tiukemmin ympärilleen. Minä seurasin tätä touhua asuntoni ikkunasta, hymyillen. Huomenna olisi isäni syntymäpäivä ja näkisin hänet taas monen vuoden jälkeen. Normaalisti olisimme nähneet useamminkin, mutta viime vuosina isä oli sairastellut paljon, eikä halunnut minua kotiin katsomaan kuinka hän voimattomana makaisi vuoteellaan. Mutta eilen hän oli soittanut ja pyysi minua tulemaan juhlimaan hänen syntymäpäiviään. Puhuimme kauan puhelimessa, mutta jos olisin tiennyt sen olevan viimeinen kerta kun kuulen hänen äänensä, olisin puhunut vielä kauemminkin hänen kanssaan.

Illalla olin viimein saanut kaiken pakattua ja olin valmiina lähtemään asemalle. Samassa puhelimeni pärähti soimaan ja ihmettelin suuresti ku numero oli kotoa. Reippaasti huikkasin luuriin hein, mutta ilon loppui lyhyeen kuultuani toisessa päässä äitini itkevän. Hän kertoi värisevällä äänelle isän olleen poissa. Hän kertoi, että isä oli mennyt ruoan jälkeen normaaliin tapaansa pienelle ruokalevolle, mutta hän ei koskaan enää herännyt siitä unestaan. Kuulin kuitenkin äidin sanat vain kaukaisina ääninä, en saanut niistä muuta selvää kuin sen, että isä oli poissa. Tyrmistyneenä istuuduin eteisen lattialle, tiputin puhelimen maahan ja puhkesin kyyneliin.

Viikon päästä oli aika saattaa hänet maan lepoon, ikuiseen rauhaan. Autostani näin tumman joukon jo odottava minua haudan luona. Hitaasti kävelin haudan äärelle, puhkesin uudelleen kyyneliin nähdessäni valkean arkun. Äitini halasi minua, piti minusta kiinni kun isäni laskettiin tummaan maahan. Edes papin sanat eivät saaneet itkuani loppumaan, itkin koko toimituksen ajan. Ja viimein sen ollessa ohi, vain minä jäin seppele kädessäni seisomaan haudan äärelle.

"Hiljaa lasken seppeleen nukkuvan isäni arkun luo,
En turhaan pelkää kuolemaa minutkin myöhemmin luoksesi tuo" Tuttu kertosäe soi päässäni, sama jonka olin viime päivinä osannut ulkoa. Pyyhin kyyneleet silmistäni, laskin seppeleeni isäni haudalle ja suutelin vielä maata haudan edessä. "Älä pelkää isä", kuiskasin hiljaa. "Odota vain minua, minä tulen pian luoksesi!"

[2004]