Pakastaa
Etpä silti taida uskaltaa
astua lammen jäälle
Mistäpä voisit tietää onko se pitävä
vai joutuisitko kalojen kumppaniksi
Viima tuntuu tulleen purevammaksi
Unohduksen tuuli
kirvelee silmäluomia
katse harhautuu jään pintaan
miten ihanaa olisikaan liukua sillä
Metsänraja peittää auringon kasvot
Mielihalu on nyt tärkein
Päätät sittenkin liukua
hänen laillaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upee runo.
Naiset edellä vaikka heikoille jäille.
Tämä on iloinen. :) Itse pyörin järven jäällä, kun sille päälle satun. Ja ihmettelen, miten se aina vaan kestää.
Sivut