Työnnän molemmat käteni jääkulholliseen
jonka ystävällinen tuntematon lähetti minulle postissa
Ajatuksena ihan sievä mutta toteutus kusee
kun kädenlämpöinen vesi on kättä lämpimämpää
Sainpa kuitenkin syyn istahtaa hetkeksi
tuijottelemaan seiniäni
jotka ovat minuakin paljaammat
ja miettimään olenko todella saanut aikaiseksi
niin paljon pelkkää tyhjää
…Ehkä näenkin vain liian kauas
sinne mihin saakka en ole edes vielä ehtinyt
Kuukaudet ovat lentäneet kuin tilhet ryppäässä
ahnaasti seuraavaa puuta etsiskellen, kirkuen
ja sinä aikana minun liitutaululleni tallentui
kaikesta huolimatta vain eri mittaisia viivoja
jotka olen nyt valmis nakkaamaan satama-altaaseen
ja kääntämään niille selkäni
sillä totisesti minä osaan piirtää muutakin!
Opettaja hei
minä en voi värittää sillä tämä kuva ei ole totta
Tarvitsen oikean ihmisen jonka väreilläni täyttää
Pyydän pääsylippua kanssakulkijallekin
jotta hän voi luvallisesti kulkea vierelläni
vielä kun kevätaikataulukin astuu voimaan
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Piti ihan kirjautua, jotta saisin kehua hieman.
Taitavaa kypsää tekstiä. Mielellään tätä lukee. vaatisi enemmän aikaa ja syventymistä, jotta ihan sisälle asti pääsisi, mutta sinne pääsemättäkin näkee, että tekijä osaa. Pidin siis tästä tekstistä, vaikka nyt juuri en mitään syvällistä pysty kommentoimaankaan =)
No perskuta, tämä nainen se osaa aina yllättää. Vaikka etukäteenkin jo osaa odottaa Jotakin, on se aina Jotakin. Enemmän.
Tämä teksti vie ja kuljettaa, ja laittaa lukijan kuuntelemaan jokaisen sanan ja lauseen, ettei vain hukkaisi mitään.
Teoksesi on täynnä koukkuja, joihin minä ilomielin jään makustelemaan. Ja jos lähtisin tätä vielä enemmän analysoimaan, menisi siinä sormenpäät verille ja kymmensormijärjestelmä tukkeeseen, siispä vain totean, että huikaisevan ja nautinnollisen lukijamatkan olet meille järjestänyt. Nam! Iso NAM!!
Tätä lukiessa tunsin seikkailevani talossa, jonka seinät ovat hieman niin ja näin eli jokseenkin oikeinpäin ovineen ja ikkunoineen. :)
Muisteloiden ja mietiskelyiden myyttinen, syysruskan sävyisellä tähtiloisteella koristeltu teos, joka satama-altaineen antaa lukijalleen myös stadilaisvivahteisen, täyteläisen pehmeän hymyhuulisuuden pitemmäksikin aikaa. :)
Tämä runo rokkaa... realistinen ja samalla toiverikas ajattelutapa. Hyvä!
mielenkiintoinen teksti. todellakin. en tiedä mitä tässä oikeastaan tapahtuu, mutta tunnelma sitoo erittäin tiukkaan otteeseen ja pitää siinä hamaan tulevaisuuteen asti. mä mietin näitä tunteita mitä tää mussa tänä aamuna herättää ja niissä on paljon jotenkin sekaista ja kuitenkin niin tyhjää kuin tuo seinä tuolla ja ympärillä olevat asiat. jään miettimään... pidän.
Sivut