Sammutettuasi valot
jäivät ääriviivat
kaitsemaan mieltäni
Sankari tietämättään
oli
omatuntoni
turhuus suli
ja seinät kirkuivat
ja niin matalasta tuli syvä
Selite:
*anteeksi töksähdys, tuli itsekseen joten annoin tulla*
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jaa...en mäkää mitään töksähdystä kyl näje...
syvältä tullu syöksyy takaisin...mataliin multiin makaamaan.
:£
Viimeinen rivi on älyupea! Se vangitsee ja jää mieleen kuiskaamaan. Kruunaa lopussa koko hienon kokonaisuuden.
Niin mikä töksähdys? Taitaa se paljon parjattu "liika itsekriittisyys" siellä sanella nyt meisinkiä.
Ei tuo loppu töksähdä. Se sisältää niin hienon kielikuvan ja niin suuren ajatuksen, että se laskee jo sinänsä lukijan runon aallonharjalta syvyyteen, ihailemaan.
Se on siinä.
En nyt tiedä onko tämä niin hirveän toksähtelevä.
Kaunis...
Sivut