kahleissa

heti kun aurinko nousee se laskee mielessäin
varjot kehooni tunkeutuvan näin
äänet uudet toki kuulla taas sain
iltaisin mietin mitä sulle oikein tapahtui

20 kirousta naamaan ja tuskaa
sama alusta taas alkaa
sanasi osaan jo ennustaa
kyvyn lähteä pois unohdan
silloin sen lopullisesti tuhoan
onko sittenkkin sen aidan takana ruoho vihreämpää
vai uskotko että kahleissa eläminen tekee musta keveämpää

tekopyhyys mun pään saa pyörimään
lauot totuuksia mun elämään
pieneen karruselliin saat mut hyppäämään
myrkkysi juotuani taas nään sen todellisuuden
mistä tiesin jo ikuisuuden

20 kirousta naamaan ja tuskaa
sama alusta taas alkaa
sanasi osaan jo ennustaa
kyvyn lähteä pois unohdan
silloin sen lopullisesti tuhoan
onko sittenkkin sen aidan takana ruoho vihreämpää
vai uskotko että kahleissa eläminen tekee musta keveämpää