noidankehä

Runoilija buddha

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 5.7.2008

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Synkät ajat takana, runot silti täällä muistona siitä kuinka pohjalle ihminen voi päästä.
 

mielen labyrintti
jonne joskus eksyin
jahtaa kysymyksillään
ahdistaen nurkkaan
jonne käpertyessä
tajuaa olevansa loukussa

todellisuus piinaa
julmalla totuudellaan
karsii toivon
repien sen juurista irti

vankila josta pääsee pois
lentämällä taivaisiin
addiktion pauloihin

Selite: 
sekavaa aikaa
Kategoria: 
 

Kommentit

hienoa tekstiä, etenkin viimeinen säe, joka herättää erityisesti vahvoja mielikuvia. varmaan, koska addiktiot eri asioihin ovat ainakin mulle osa arkipäivää. kaunista.

Mielikuvitus on pelastus moneen ahdinkoon. Lähtee vaikka lentämään ja olo on kevyt. Halit Kesä-Esa

Hyvin kuvaa ahditusta ja tuskaa - voin myöntää samaistuvani tähän runoon, vaikka oma pakokeinoni onkin mielikuvitukseni - taidampa elää enemmän haaveissani kuin todellisuudessa.
Ja kiitos kommentista :)

Mahtava runo! Vitsit, miten osaatkaan sanoja käyttää.

Ahdistava ja järkyttävä tunnelma runossasi. Tehokasta kielenkäyttöä ja mielenkiintoisia ilmauksia, esim viimeinen säkeistö, joka on myös loistava lopetus runollesi.

Hieno runo ahdistuksesta ja tuskasta.

"vankila josta pääsee pois
lentämällä taivaisiin
addiktion pauloihin"

Otin tuon kohdan erityisesti esille, koska "lentämällä taivaisiin", pääsee hetkeksi pois todellisuudesta, kestää tuskan, mutta ei auta lopullisesti.

 

Käyttäjän kaikki runot