Niin
kylkeesi käpertyneenä minä seikkailen sinun maailmassasi
tv-ruutu heijastuu sinun silmistäsi
upotan kasvoni hiuksiisi
Suudellen minua siinä risteyksessä jossa
tietä on loputtomasti neljään suuntaan
sinä jätät sanomatta hyvästit
minä kuulen ne
Viimeisen kerran sinä et katso taaksesi
Minä otan sinut asumaan kattoni alle
annan sinun rakentaa pesäsi minun syliini
miten me oikein tähän selvisimme kun
oman maailmani minä hylkäsin pimeään leikkipuistoon
nitisevien keinujen alle
Kuinka monesti on sanottava hyvästi?
Kuinka monesti minä olen päättänyt sanoa ja
jättänyt sanomatta
Meidän yhteisestä universumistamme ei puutu
yhtikäs
mitään
Me osaamme jakaa uuden, yhteisen maailmamme
mutta yhteistä kieltä meillä ei ole.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi