Olet niin lähellä, käden ojentaman päässä.
Usva välissämme.
Hiljalleen se hiipuu, vieden Sinut kauemmaksi
minusta.
Olemassaolon kipeys ei keveydeksi muuttunut.
Olen olemassa tässä ja nyt.
Silmäni suljen, mieleni kapinoi ja kaipuuta herättelee.
Milloin olen tuntenut suudelman huullillani?
Milloin olen...
Selite:
V.2004
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi