... seisoin hiekkatiellä, hiljaisuus oli käsin kosketeltavaa,
vain kivien ratina jalkani liikahtaessa paljastin olinpaikkani.
..pidätin hengitystäni kuullakseni vieläkin paremmin...tuulen hiljaisuutta
joka kuiski korvaani jotain suloista säveltä.
....ehkä rakkauden säveltä, jos uskoisin...ehkä.
Kukatietää...en olisi pahoillani...onnesta.
....sieluni ja ruumiini paikka on hiljaisuudessa, tuulen vapaassa suunnassa.
Ympärilläni hiljaisuus vihjaa että olen kotona...tunnen sen joka solussani.
...katselen ympärilleni...lapsuusmaisemissani...aakeaalaakea..siinä sitä jotakin on.
Tuuli..hiljaisuus..kertovat sen..niin sielussani kuin vartalossani tunnen kaipuun.
Kumpa voisin, olisin....tuulen hiljaisuudessa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit