Kaikuja ajassa, menneessä ,tulevassa.
Silmissä mennyt, sydämessä kipu.
Suonissa kohisee tulevaisuus, korvissa kaiku.
Mihin muistot perustuu, silmillä nähtynä.
Sydämellä tunnettuna kipuna. Siis kaikkea näitä.
Kuinka erottaa mennyt tästä päivästä.
Sehän toistaa itseään. Herään, kuuntelen kaikua.
Olen niin samassa kuin ennenkin, vai olenko.
En enää tiedä, tunnista kaikua.
Ennen vaiko jälkeen kaiku tuli.
Ehkä tärkeintä mitä kuulee kaiun kertovan.
Missä kohdassa elämän juoksua oli se hyvä vaihe..missä?
Luulinko tai kuulinko väärin.
Ahaa..se onkin edessä. Siispä kohti kaikua.
Aina on toivoa edessä päin jos sitä ei takana juurikaan ollut.
Hivenen on vielä matkaa sitä kohti, onnea.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit