Joinakin iltoina

Runoilija Neito68

Käyttäjän <span class="sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Neito68 kuva
nainen
Julkaistu:
554
Liittynyt: 17.11.2008
Viimeksi paikalla: 29.3.2024 10:35

Asuinpaikka: Turku
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
16.2.1968
Facebook:

Rakkausrunot ry:n puheenjohtaja 1.2.2014 alkaen.

Kaikille kommentin antaville, jos joskus vaikka unohdan erikseen sanoa, niin sanon nyt valmiiksi, Kiitos!
 


Toinen runokirjani, Alusta loppuun, on ilmestynyt ja sitä voi tilata kaikista verkkokirjakaupoista esim. TÄÄLTÄ :)

Ensimmäinen runokirjani, Täynnä elämää, on myös yhä saatavilla kaikissa verkkokirjakaupoissa, esim. Täällä


Runoissani olevat kuvat, joihin on kirjoitettu päälle, ovat kaikki itse ottamiani.


KIITOS kaikille runoilijaäänestyksessä äänestäneille - neljäs kertaa kuukauden runoilijana muutaman vuoden sisällä riittää, en ole jatkossa enää ehdolla :)

 
Suosittelen:
 
 
Joinakin iltoina
katselen kattoa
muistelen sinua
 
kuinka rakastinkaan
jokaista ruumiinosaasi
 
älyäsi
kiltteyttäsi
 
sitä kuinka sait
kaiken tuntumaan
aina niin hyvältä
 
minut aina nauramaan
 
unohtamaan
kaiken muun
 
vaikken rakastanutkaan
sinua
 
kaikki olisi voinut
silti jatkua
 
kunnes halusit enemmän
jotain mitä en
voinut antaa
 
joinakin iltoina
juuri nyt
katselen kattoa
 
ja toivon
vielä joskus tuntevani
saman palon
 
halun
ilon ja naurun
huolettomuuden
 
jonkun toisen kanssa
 
ja ehkä
ehkä sen rakkaudenkin
 
jota ei annettaisi pois


 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

pehmeän unelmainen muistelukuvaus hetkistä, onnesta
hengityksessä yhteisesti koetusta - runokuvauksesi saa tämän lukijan pohtimaan onnen olemusta, tahtdon tavoitteiden saavuttamista, mihin piste ja pilkku laitetaan, milloin etsintää vielä jatketaan ... tavoittamattoman elämän tuntu kaipaavilla sanoillasi
 
Se on osaltaan ohi. lämpökin on mennyt. Kukaan ei ole feikannut eikä kukaan ole tehnyt väärää. Piiloutunut tekemättömän taakse. Silti joku rakastaa valoja, tätä paikkaa,antaen  kasvojensa heijastaa. Ainut mahdollisuus muuttua on antaa itsensä ja toisen mennä ja sulkea toinen silmä, kävellä ohi. Kivi ei vieri itkemällä, vain yksinäisyys tekee vuoria ja autioittaa. Kuorii kaiken luihin asti ja silti ei ole tehnyt väärää. Vain totuus nimenään tahtoo antaa itsensä ja kykynsä rakastaa. Tuntea enemmän kuin hengittää kiveä, pestä kaiken vähemmän tärkeän vain ollakseen onnellinen. Antaaksen sydämensä kilpailla puhtaudessa, rakkaudessa, jonka näkee vastaan tulevissa silmissä. Tähdenlento, joka on lähellä ja aina niin kaukana.

Tälläisiä ajatuksia tähän hienoon tekstiisi.
Rakkaus on omituinen, tämän maailman logiikasta irrallaan oleva yhtälö, jota ei itse voi määritellä tai ohjailla. Hetket muistuttavat ikuisuudesta. Runo herätti tunteet ja ajatukset. 

Sivut