Maailmanloppu oli kaunis ja melankolinen
se iski minua otsaan
kasvoissani punainen viiva,
kuin se kirja,
kuin jokin hassu vasemmiston polttomerkki
Maailma loppui ja tulin oudon onnelliseksi
lepäsin kädet reisillä
kuuntelin
pysähtyneitä hengityksiä
ne olivat jääneet ilmaan roikkumaan
olisin voinut vetää niistä yhden syliini.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä oli sitä herkkyyttä mitä useimmissa runoissa ei näe, pidin kovasti :)
P.S. käytät hyviä ja hauskojakin sanavalintoja jotka piristävät päivää :)
Ajatuksia herättävä ja kiehtova on runosi