Sinä

Et ollutkaan se keneksi luulin,
päässäni susta harhoja kuulin.

Kuulin ajatusteni kuiskivan sun rakkautta syvää,
että tekisit mulle aina vain hyvää.

Mutta uskoni suhun menetin mä,
elämääsi niin kuin ennenkin jatkat taas sä.

Mitä mulle tästä kaikesta tuli?
Sydämestäni ainakin luottamus suli.

Tiesin, että toiveeni oli turhaa,
nyt sisimpäni tekee hidasta itsemurhaa.

Jaksan aina vieläkin hymyillä sulle,
vaikka vain paskan olon sisälleni teit sä mulle.

Itken yksin kyyneleitä vuoksesi,
ja salaisesti toivon, palaa vielä luokseni…

Huudan äänetöntä pyyntöä; suutele vielä mua,
Niin saat tietää, kuinka kaipaankaan sua.

Mutta jatkan elämääni ”iloisesti” eteenpäin
ja näytän muille vain kovan kuoreni näin…