silmät väsyneinä tuijottaa
avaran pellon kiidättämää maisemaa
ja puiden alastomia oksantappuroita
ja tuulenpesiä
katsoen
kuinka taivaan kyynelpisarat
takertuvat hämähäkinseittiin
periksiantamattomaan
ja tietää, että voisi koskettaa,
mutta ikkunat ovat
suruhuurteisia
ja särkyvät kosketuksesta
katkoviiva estää kommunikoimasta,
hallan viima on kylmästi polttava
ja sinä kannat suolaa haavoille
kaamosvaloa
tähdet putoavat
vastaukset ilman kysymyksiä
ovat pahempia kuin
kysymykset ilman vastauksia
kyyneleet todistavat
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Suruhuurteisia. Kaunis sana. Vielä kauniimpi runo. Kamalan haikean olotilan saat luotua, tämä aivan mielettömän upea. Suosikkeihin.