Nimetön

sun ei tarvitse luvata mitään
vannoa ettet lähde, että tulee lisää
en tarvii tyhjiä sanoja, lupauksia
tunteakseni olevani turvassa
sun syli riittää, siitä sydän kiittää
et oot rehellinen, luottamuksen arvoinen

en oota ikuisuutta, en ees kaipaa
älä tulevaisuudella mieltäs vaivaa
eletään hetkessä, tässä ja nyt
niin kauan kuin mut hyväksyt
kaikki loppuu joskus, aina
olen mieluummin vapaa kuin vaiva

koska eniten sattuu rikotut lupaukset
kun vannot tunteet ikuiset
jotka kuitenkin loppuu, just kun niihin tottuu
ja käännät selän, pakenet kadulle
päässä jyskyttää: "se lupasi mulle"
enkä kuitenkaan tahdo valittaa sulle

sillä sisimmässä tiesin ettei se kestä
että kipu oottaa, kasvaa edetessä
annoin luvata kaiken vaik ois pitäny sanoo
etten oo lopullisesti se sun ainoo
kertoo että tiedän, en oota muuta
mut liian vaikeeta oli avata suuta
kun tahdoin itsekin sun lupauksiin luulla.