Runot karkaavat
sanat hajoavat kappaleiksi
yksinäisiksi muodoiksi
muovautuvat kirjaimiksi
Tässä minä istun
väreet selkäpiissäni
sormet viluisina
puristan käsiäni ristiin
Sydän hehkuu aurinkona
mieli liikkuu kevättuulena
kuljen tietä jota en tunne
mutta jonne kaipaan
Hengitän syvään tätä hetkeä
istun taas maitokärryissä
olen lapsi ilman huolia
hymyn leikki kasvoilla.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo jonka konkretia on hellyttävää. Tämä vie kauniisti lapsuuteen, sinne jonne joskus unelmissa kaipaa päästä - hetkeksi takaisin ;)
Mainio keino!
Kaunis runo. Uuden edessä oleminen pelottaa ainakin minua ja jostain syystä kevään lähestyminen pelottaa myös, vaikka kevään tuleminen tuntuu hyvin ihanalta ja kesä...nyt en ajattele enmpää :)
Kevään aavistus runossasi!
Se kaipaus asuu runominässä syvällä
Tämäkin on niin ihanan toiveikas ja kevääseen suuntaava. Tuo lapsi maitokärryissä hellyttää.
Älkäämme kadottako koskaan sisäistä lastamme!
Lapsihan elää hetkessä, miten voimmekin aikuisina jotenkin hukata tämän taidon.
Kaunis runo, Herkkänä hetkenä kirjoitettu.
Sivut