Tuskan portilla kasvaa
reheviä rikkaruohoja,
kaikenlaisia villejä
heiniä ja niittykukkasia.
Minä hyppään korkean loikan,
pääsen vihdoin niiden yli.
Puuttuu vain rakkaan hellä syli.
En tahdo enää polttaa
paljaita pohkeitani
enkä jaksa tuskaa lisää
matalaan maailmaani.
Rikkaruohot saavat odottaa
niiden leikkaajaa.
Silloin tuskan portin
joku toinen vihdoin avaa.
Selite:
Tässä runossa tärkein on sanoma, ei muoto, hatarat riimit yms.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä runo kertoo siitä kuinka nousta tuskasta ja pelosta ylös , välittämättä niistä lukemattomista rikkaruohoista. Luulen , että nuo rikkaruohot ovat joko sisäistä minuuttasi, tai niitä läheisiäsi jotka satuttaa, mutta olet kuitenkin on päättänyt hypätä ulos kuorestaan ja alkaa elämään, välittämättä mitä kukin ajattelee, sillä ilman sitä hyppyä ei selviä, eikä löydä itseään. Satuttavan koskettava runo jostain jota ei aina ymmärrä.
Omaperäinen, Hieno.
Pidin.
~voin lukea tämän runon monella tavoin, koskettava on otsikko nimeltään, muistuttaa aika lailla omaani, jo kerran eloni aikana~
Hienoa koskettavaa kerrontaa. On selviydytty vaikeuden kautta voittoon.
Sivut