Istutin hellin käsin
pienen puutarhan
sydämeni sateeseen.
Kylvin hennot taimet
sen polun varteen
jota sinä aina kävelet.
Kun eksyt omaan itseesi
ja hamuat kotisi karttaa
voit lukea kukkasten kieltä.
Ja löytää helmen sydämeesi
kantaa aarteen kädelläsi
sytyttää kirkkaudeksi hämärääsi.
Selite:
Runo ystävyydestä...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sanat kuin eri tunteidenkielet ovat niin moninaiset että mihin sitä itsekukin taipuukin,jotta ymmärtäisi tunteiden jalontaidon koskettaa toista... kirjoittaja/lukija tapaavat toisensa.
Kevyttä kuin syvääkin ja luoda yhteinen matka.
Kaunis on
Todella kaunista, herkkää kerrontaa.
Sivut