Otan rungosta
kaksin käsin
kiinni ja
puristan
asetan kenkäni
oksien
paksuimmille kohdille
ja ponnistan
vaikka pelkään
kiipeän
vanhan puun
hatarille oksille
näen linnun
kuulen laulun
kesä soittaa iloa
lehteen puhjenneissa
koivuissa
*
Minä vilkutan
menneelle
vaikka se koskee
repii sielusta
ison palasen
rikki mennyt
jättää haavan
parantumattoman
vaikkei se umpeudu
siitä voi toipua.
*
Rakkaus parantaa
kantaa ja lohduttaa
kasvattaa uusia juuria
nyt täytyy niittää
vanhoja heinikoita
kasvattaa joen varteen
päivänkakkaraa
pitää kädestä kiinni sitä
jota nyt rakastaa
jonka oma haluaa olla.
kaksin käsin
kiinni ja
puristan
asetan kenkäni
oksien
paksuimmille kohdille
ja ponnistan
vaikka pelkään
kiipeän
vanhan puun
hatarille oksille
näen linnun
kuulen laulun
kesä soittaa iloa
lehteen puhjenneissa
koivuissa
*
Minä vilkutan
menneelle
vaikka se koskee
repii sielusta
ison palasen
rikki mennyt
jättää haavan
parantumattoman
vaikkei se umpeudu
siitä voi toipua.
*
Rakkaus parantaa
kantaa ja lohduttaa
kasvattaa uusia juuria
nyt täytyy niittää
vanhoja heinikoita
kasvattaa joen varteen
päivänkakkaraa
pitää kädestä kiinni sitä
jota nyt rakastaa
jonka oma haluaa olla.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
.