Nämä vapisevat sillat
rutisevat puukaiteet
vuorten rinteillä tuuli
lentävää hienoa hiekkaa
silmissä kyynel kaihertaa
sydän huutaa niitä sanoja
tutisee jalka askeleessaan
kurtistuu otsa ajatuksiin
nenä tuoksua hamuaa
kaukana kiharainen tie
kauniiseen kukkatarhaan
olen joutunut harhaan
en saa enää koskaan kuulla
kuinka pitää muuttua
kauniiksi kuvaksi kasvaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runosi - ei ole lukijalle ohimenevää vaan toivoa täynnä kuin mieliin jäävää tunnetta arkeen. Pidän !
Upea runo!
Sanat jäävät muistiin.
Niitä seulotaan.
Valitaan.
Koskettava, herkkä runo, jossa ikäänkuin perusrakenteet järisee. Elämän kipua, haikeutta ja eksymistä kauniiseen kukkatarhaan.
Sivut