Lempein sormin
se silittelee ruohomattoa
neliapilaa liikuttelee
kutittelee kuusen kainaloita
hyväilee hellästi
hypistellen ihailee
päivänkakkaran kruunua
sekoittaa sen kesäkampausta
Kepein jaloin
kulkee heinikossa
huojuttaa haavaheinät
lämpimään halaukseen.
Selite:
Jotain täytyy välillä kirjottaa vaikja runosuoni on lähes tukossa. :)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oi miten persoonallisen muodon saanut tuuli. Tämän voi lukea jälleen kummitytölle ääneen ;)
Todella upea runo tämä
Luonnon parantavan voiman voi tuntea runossasi. Hieno.
Ei runosuoni tukossa ole, herkkää luontolyriikkaa :)
Tuuli on ihana tuntea iholla,
varsinkin kesätuuli, ja miksikäs ei muulloinkin kunhan ei ole pohjoispuhuria.
Tuulen - ja koko LUonnon Parantava Voima on vertaansa vailla, ehtymätön ja aina Auttava <3
Herkästi aistii runoilija luonnon
kauneuden ja antaa tuulen
puhaltaa pois turhat alakulot ;)
Kaunis runo.
Pehmeää kuvausta on runosi
Sivut