Katselen merelle
pienelle saarelle
jonka erotan vain
pienenä pisteenä,
kaukana horisontissa,
vaahtopäiden välistä.
Sinne tahtoisin.
Miten elävätkään
nuo ihmiset
erossa mantereesta.
Punaiset tuvat
täynnä kalan hajua
vaiko vain rauha,
jota ei voi
muualta löytää
asuu heidän sydämissään.
Katselen ja ajattelen.
Kuvittelen eläväni siellä.
Hiljalleen avautuu
rauhan portti.
Hengitän syvään,
melkein nukahdan.
Silti jokin minussa
avautuu kohtaamaan.
Selite:
Rannalla.....
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Näin me koemme unohtumattomia ihania tuokioita.
Kauniin maalauksen olet jälleen maalannut.
ihanaa. Tätä maisemaa voisi katsella luvattoman kauan. =D
Tuossa runon maalauksellisessa mielikuvassa, nukahtaa tämäkin lukija rauhaan...melkein :) Ihanalta tuoksuu kauniisti kuvailtu runo!
Helppo oli pienelle saarellesi
ajatuksen siivin lentää.
Hyvä oli siellä olla ja elellä, rauhassa.
Kiitos mielikuvasta.
Sivut