Minäkin tahtoisin
kuulua tuohon
ihanaan perheeseen.
Mikä ihana idylli,
lapset ja vanhemmat,
eväskori ja meri.
Vapaus ja haaveet
kietoutuvat yhteen.
Sydämeni lyö
ylimääräisen lyönnin.
Vapisen näkymättömästi.
Muistan menneet päivät,
sylissäni luxusmuumintyttöseni,
kullanväriset hiukset
ja tämä sama hetki.
Korissa rakkaus ja toivo.
Piltin sijasta babyporkkanoita.
Outo pelko laineiden pinnalla,
tyrskyissä kysymys.
On niin ihana päivä.
Vesi kimmeltää.
Miksi en nyt näekään
pienten kalojen polskintaa,
kuin silloin kun
poikani kanssa
makasimme vedenpohjassa
ja nauroimme.
Vain mustat muodottomat
möykyt, pilvet
ohi kulkevat synkistykset,
kertovat sateen uhasta
ja elämän muuttumisesta,
sen monista väreitä.
Myös musta, muutos
on hyväksyttävä,
ajattelen itsekseni
kauneuden keskellä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
