Vuoden alkutunteina
Pyysimme lupaa istua seuraanne.
Siinä juttelimme
ihan kuin olisimme jo tunteneet...
01:30
valomerkki
Kysyit, veisitkö meidät kotiin?
poken kehoituksesta aloimme lähteä.
hiljaisia teitä
kirkas tähtitaivas valojen koristelemana
saavuimme kotiportillenne.
toisen lähtiessä kysyit
"paljon olemme velkaa?"
ette mitään.
nousimme autosta
molemmat tulitte halaamaan
toinen teistä lähti mutta sinä yhä halasit
kuiskasit "hyvää uuttavuotta"
Aloin tekemään lähtöä
juoksit perään koputtaen ikkunaan
istuit etupenkille, olit hävittänyt avaimet
(jotka olivat laukussasi)
tulit lähemmäs, taas halaten
peitit käsilläsi kaulastani pienen alueen
yllätyin, aloit suutelemaan sitä.
lähdit hyvää yötä toivottaen.
Seuraavana päivänä auton jalkatilasta
löysin kympin setelin, kirjoitettuna nimesi ja puhelinnumerosi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Olen pohtinyt tätä ennenkin, nyt maltan pysähtyä.
Pidän tästä todentuntuisesta tunnelmasta, joka ei kuitenkaan ole liian suoraa - ei liian tarinamaista.
Vahva kokonaisuus ja punateksti on hyvä täydentäjä.
Lyhyt ja tiivis tarina, jossa on silti aivan mielettömästi tunteita ja ajatuksia. Tiheä, jos niin voisi sanoa. Herää vaan kysymys tuosta punatekstistä, että miksei?
tunteikas runo, pidin tästä!
ja punainen kirjoitus suorastaan kruunasi runosi (: