Heijastus ikkunassa

Runoilija koskenniemi

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 9.4.2011

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Istun tämän ikkunan eteen
katson ulos kaukaisuuteen.
Katseeni on lasittunut,
samaan kohtaan nauliintunut.

Aika kuluu.
Aurinko laskee.
Ilta pimenee.

Istun yhä paikoillani
liikkumatta, aloillani,
odottaen.

Kun ilta tummuu
ja pimeys laskeutuu
ikkunalasin taakse.

Nään ikkunasta kuvajaiseni,
tuon julman heijastukseni,
tuon yksinäisen ihmisen.
Joka tuijottaa suoraan silmiin
hievahtamatta, räpäyttämättä.

Aika kuluu.
Kello lyö.
On keskiyö.

Ja vain kaihoisan hetkisen,
pelkän silmänräpäytyksen,
kuvasi välähtää ikkunassa.

Katsot minua silmiini
suoraan minun edessäni
ja hymyilet.

Ja minä hymyilen

Mutta katoat taas
ja silmäkulmastani valuu
kyynel.

Rakkaani, lupaan,
olen täällä taas ensi yönä.

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot