Faust

Runoilija Merkitty

mies
Julkaistu:
6
Liittynyt: 11.3.2012

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Perse edellä puuhun, pää edellä veteen.
 

Tärisen sängyssä, peitto päälläni päätä myöden. Alaston kauhu kourii mieltäni, yö ei lopu koskaan.

Itkisin jos osaisin, en osaa, sielu vain huutaa: tuska ei lopu koskaan.

Mitä väliä enää on millään? Mitä sitten jos saisinkin mitä halusin?

Kaikki on vain tyhjää kuorta, kylmää sielutonta pintaa. Elämästä on kadonnut sisältö, tyhjät silmät kävelevät vastaan kadulla ja esittävät sairasta näytelmää, joka on elämä.

Milloin jouduin peilin toiselle puolelle? Kuka vei maailmasta värit, maun? Tappaisin tämän kuoren, jos se vapauttaisi minut tästä vankilasta joka olen minä. mutta ei ole enää mitään tapettavaa, sielu on jo tuhoutunut

Tämä olo jatkuu ajan toiselle puolelle ja kaikki oleva on tuomittu maailman kauhuihin, pelko ei lopu koskaan.

Vaikka valo välillä pilkahtaisikin, kauhu vie siltä sisällön ja jättää minut alasti omien unelmieni raunioille huutamaan armoa ja unohdan taas mitä on ilo tai onni.

Toiset se vie mukanaan, toiset se tappaa, minut se raiskasi ja jätti pelkäämään paluutaan...Edes kuolema ei siltä piilota.

Selite: 
Paniikkihäiriön "inspiroima" runo. Joskus on vaan huonompia päiviä.
Kategoria: 
 

Kommentit

Tässä on paljon tuttua. Hienosti kirjoitat!

Kiitos. Aloitin runoilun (vaikka töytyy myöntää ettei se ole ihan vahvin lajini) vasta ihan muutama kuukausi sitten, mukava saada hyvää palautetta :D

 

Käyttäjän kaikki runot