He tulivat kaukaa, tähtien valoista ja varjoista. He sanoivat nähneensä monia rotuja, monia lajeja, mutta enemmän oli näkemättä. Ihmiset rinnastivat heidät tavallisesti jonkinlaisiin humanoidimaisiin matelijoihin, mutta he olivat pikemminkin kuin eläviä liikkuvia kasveja. Heidän ihonsa oli kuin keltalieon suomuista pintaa ja aurinko heijastui heistä kaikissa vihreän sävyissä. Jotkut väittivät vakavissaan heidän kykenevän yhteyttämään, monet nauroivat moisille väitteille, mutta liekokansan jäsenet eivät todella juurikaan ostaneet ruokaa tai käyneet julkisesti syömässä. Muuten he olivat kiinnostuneita mitä ihmeellisimmistä esineistä, joita kauppojen rihkamahyllyiltä saattaa löytää.
Liekokansa toimi kaupankäynnissä omalla tavallaan. He eivät käyttäneet valuuttaa vaan vaihtoivat tavaroita erilasiin esineisiin ja palveluksiin. Monet esineistä olivat samantapaista rihkamaa kuin mitä he itse ostivat runsain mitoin. Osasta heidän esineitään saattoi löytää hauskoja, odottamattomia toimintoja kuten kylpyhuoneseparaattoriksi nimetty laite todistaa: se nosti kaiken tietyssä huoneessa olevan veden ja kosteuden metrin korkeuteen noin 20 cm paksuiseksi patjaksi, jossa saattoi yrittää peseytyä, tosin keksintö oli parempi kuivaamiseen, sillä se todellakin nosti ilmoille kaiken elävän materiaalin ulkopuolella olevan kosteuden. Yhteistä liekokansan laitteille oli, ettei niillä missään olosuhteissa saanut aikaan mitään vahinkoa. Toisaalta alkuaikojen suureelliset kuvitelmat, joita osa ihmiskunnasta elätteli pitempäänkin, kaupallisesti hyödynnettävästä ylivoimaisesta teknologiasta, olivat ilmeisen turhia. Liekokansan laitteista ei kertakaikkiaan saanut mitään teollisesti hyödynnettävää irti, vaikka jotkut hassuista sivuvaikutuksista olivat käytännöllisiä.
Liekokansan yllättävä saapuminen ei ihme kyllä aiheuttanut maassa minkäänlaista kaaosta. He saapuivat, oppivat samantien kielen ja peruskommunikointitaidot, he muuttivat nopeasti lähes kaikkialle maahan ja matkustelivat pian uteliaasti eri maailman kolkilla. Ihmiset suhtautuivat heihin heti ensimmäisten päivien jälkeen kuin vuosikymmeniä viereisessä talossa asuneisiin naapureihin, jotka olivat juuri palanneet pitkältä lomamatkaltaan. Jopa YK:n aluksi suunnittelemat tervetuliaisjuhlallisuudet jäivät pitämättä. Liekokansan jäsenet valloittivat tuttavallisuudellaan kaikkien sydämet. He kertoivat mielellään avaruuden erilaisista roduista, seikkailuistaan ja oman kansansa moninaisista vaiheista. Mutta koskaan eivät puheenaiheet johtaneet jumalaan, uskontoon tai maailman alkuperään. Jos ihmiset itsekseen tai tiedeyhteisö keskenään niitä asioita pohtikin niin liekoihmisten (kuten heitä myöhemmin alettiin kutsua) seurassa kenellekään ei juolahtanut mieleen kysyä moisia asioita. Itseasiassa liekoihmiset saivat kaikki seurassaan olevat tuntemaan itsensä virkeiksi, vapautuneiksi, nuorekkaiksi… vaikutus oli niin vahva, että liekoihmisen läsnäolo muutaman kymmenen metrin päässä riitti aiheuttamaan tunteen. Pian liekokansaa olikin kaikkialla ja ihmisten kiinnostus tietynlaisiin pohdintoihin lakkasi kokonaan.
Yksi liekokansan omituisimmista piirteistä oli se, että he eivät näyttäneet koskaan joutuvan onnettomuuksiin tai minkäänlaisiin tilanteisiin, jossa he olisivat vahingoittuneet. Sama koski tietenkin heidän läheisyydessään olevia ihmisiä. Liekolaisten elinikää ei tiedetty. Aina kun heidän kanssaan keskusteltiin kuolemasta, historiasta tai esimerkiksi sodista, he vain kohauttelivat suomuisia olkahaarakkeitaan ja kuiskasivat hämmentyneenä, etteivät ymmärrä ihmistä. Kenenkään ei tiedetty kuolleen heidän seurassaan, eivätkä he koskaan sattuneet paikalle noina ihmiselle ikävinä hetkinä, jotka tilastojen mukaan olivat vähentyneet kolmanneksen liekoihmisten saavuttua planeetalle.
Muutamia vuosikymmeniä myöhemmin, tavallisimpien huhujen mukaan Johannesburgin tai Pretorian läheisyydessä, tapahtui jotain todella yllättävää. Paikallinen mies tappoi ja silpoi liekoihmisen, lopuksi hänen nähtiin juovan tovereidensa kanssa liekolaisen vihertäväksi paljastunutta verta. Alueelle oli syntynyt ensimmäinen uskonnollinen kultti liekolaisten saapumisen jälkeen, siinä pidettiin liekokansaa ikuisen elämän lähteenä. Liekoihmiset eivät näyttäneet reagoivan traagiseen tapahtumaan mitenkään, ihmisistäkin suurin osa vain ihmetteli kuinka joku voi näinä aikoina vielä uskoa johonkin kulttiin tai olla uskonnollinen. Olihan uskonnoista luovuttu kaikkialla maailmassa, jopa kirkot oli muutettu museoiksi, asunnoiksi ja kouluiksi. Kouluissakaan ei enää opetettu uskontoa muuten kuin historiallisena kurisioteettina.
Tuo uusi voimakas kultti alkoi pian levitä kulovalkean tavoin, kuin islam tai kristinusko aikoinaan. muutamassa vuodessa lahkolaiset teurastivat säälittä lähes kaikki liekoihmiset. Pahinta oli se, että liekoihmiset eivät mitenkään puolustautuneet, eivätkä päästäneet ääntäkään tuhon osuessa kohdalle. Hyvänolontunne, joka heitä seurasi säilyi niin kauan kuin liekoihmisen yhdessäkään kudoksessa oli eläviä soluja. Myöskään tavalliset ihmiset eivät heitä puolustaneet, heidätkin valtasi vaaran hetkellä syvä hyvänolontunne, joka vei ajatukset aivan muualle. Lahkolaiset, jotka joivat vihreän veren, saivat huhujen mukaan pysyvän syvän hyvänolontunteen ja ymmärryksen maailmasta. Vasta viimeisimmät hengissä säilyneet liekoihmiset näyttivät tajuavan tilanteen, mutta hekään eivät mitenkään pyrkineet suojaamaan itseään. He totesivat vanhan fraasinsa mukaisesti, etteivät ymmärrä ihmistä ehkä koskaan. Lopulta liekokansa katosi maasta.
Viimeisen liekoihmisen kuolema järkytti syvästi ja laajasti ihmiskuntaa. Tuntui kuin jotain olisi kadonnut, menetetty ja se jokin hiljensi jopa luonnon. Hiljaisuus laskeutui kaikkialle, paitsi lahkolaisten näyttäviin juhliin, joita tavalliset ihmiset ärtyneesti välttelivät. Tapahtumat eivät johtaneet kuitenkaan minkäänlaisiin vastatoimiin, vaikutti siltä kuin maailman yhteinen tajunta olisi vielä jähmettynyt menneeseen tai lahkolaisiin olisi siirtynyt osa liekolaisten rauhoittavista voimista. Silti ihmiset vaikuttivat vain näennäisesti rauhallisilta ja vaelsivat päämäärättöminä elämissään, vain lahkon jäsenet tuntuivat tietävän mitä tekivät. Pian heidän nähtiinkin lentävän liekokansan aluksilla, he tekivät myös ahkerasti kauppaa käärien suuret rahat omituisilla tuotteillaan. Lahkolaiset ostivat tuloillaan aseita, suurimpia, vahvimpia, nykyaikaisimpia aseita mitä maapallolta oli löydettävissä. Aikanaan he lähtivät avaruuteen- aivan kuten aina ennenkin.
14. – 16. 5. 2004
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
