Kohti taivaanrantaa kulkee polku toiveiden
matkalaista vastaanottamassa lähde haaveiden
Vaellus mielen läpi, sinisilmäinen perille pääsi
painavan askeleen saattamana pöytääsi päästit
~Pääruoka syöty, hauraan miehen tuomioksi jämät lautasella~
Selkä kohti toiveikkaita kasvoja vasten kääntyi
hänen kaipuunsa varjossa kuihtui ja nääntyi
Katse sinuun lipesi
liekki viiman tuudittamana hupeni
~Kieleke sormien alla murtui, jalanjälki edessäni muuntui~
Edessä tie kohti määränpäätä, sinua kysyvästi vilkaisin
askel askeleelta tiemme erosivat, huuliltasi luin 'tule takaisin'
Tulevan arvaamattomuus silmissäsi kiilsi
käänne tuntemattomaan muistoasi viilsi
Taakseni yritin nähdä, elämääni vain eteenpäin kelasit
asemalla silmät seinän tekstiin tarkentui, 'sinä minut pelastit'
Raiteiden välistä uusi elämä pilkisti
kasvin lehdet rohkeasti kohti uutta ponnisti
Auringon säteet sille mahdollisuuden antoi
taistelu läpi kivisen pinnan lisää voimaa kantoi
Painava itsetunto penkille hiljalleen istahti
junan kolina kohti korviani horisontista kajahti
Pyörät kiskojen väliin ahertajan murskasi
laitumelle tuuli lehdet lempeästi huiskasi
Matkalainen matkaa jatkaa huoleti, seuraavana aamuna hän tarkenee
kukan varsi raiteiden vieressä lepää, sille ei uusi huomen enää valkene
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä runo vaati pohdiskelua, piti lukea ajatuksella ja pariin kertaan. Tykkään runoista joissa on arvoituksellisuutta. Hienoja kielikuvia :) kiitos sulle arvostelusta !
Tämä runo vaati pohdiskelua, piti lukea ajatuksella ja pariin kertaan. Tykkään runoista joissa on arvoituksellisuutta. Hienoja kielikuvia :) kiitos sulle arvostelusta !