Niin tuttu, niin tuntematon

Runoilija mare

Pureskelin sanoja
Tietämättä totuutta, salaisuuksia tuntematta 
 
Tietämättömyys ruokkii epävarmuutta
Totuutta en välttämättä kestäisi, 
silti ajatukset kaihertaa mieltä, liiaksikin
 
Itsekeksitty keskustelu, 
negatiivisyyssävytteinen tietenkin, 
muuttuu lähes todeksi toistojen kautta
 
On niin paljon helpompaa
kuvitella pahoja kuin nähdä hyvää

Kaikesta huolimatta, 
tänäkin yönä, 
otat minut syliin, 
suutelet kaulaani
juuri sillä tavalla mistä
vain minä kiihdyn
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hienoa tekstiä tässä maalailet. Kovasti pidän.
Runo laittaa ajattelemaan ja toivomaan, että rakkaus kukistaa toistetut väärät ajattelumallit. 
Aistikasta hehkua.
Koskettava runo.
Kerrassaan upeaa, etenkin tuo loppu miellyttää.
Kiitos :) 
 

Käyttäjän kaikki runot