VARPPA KYNSIS FÄRI

Mee suamalaise osata nautti täst vuareajast. Suven tulles mee osata vähenttä vaattei ja suupiälekki pakkava ylöspäi ussemmi kon tavallisest.
Mut mitä kaikki etukätte see onka vaatinnu naiselt? Keväne aik o menny mahrollisest jonku kuuri merkeis. Puntar o ollu jokapäiväses käytös. O zumpatt ja jumpatt. Vaatekaapist ova saanne lähti muarist poijes menne, taikk siäl kummaste kutistunne vanha roiti. Nialaste o makset josta uurest ihanuurest.
Suvel suamalaise naise löytävä oma naisellisuutes. Lanttio keinahteleva askelan tahris, huulis o puna, remmikenkis korkko ja varppan kynsis färi. Vähemmästäkki miähe menevä sekasi. Mut mikäs see hianomppa! Niihä see o, et naine o saalis ja miäs mettästäjä. Turha mul ainakki on tul sanoma, et see o vanha-aikkast, etei see enä ol sillai.
Meil suamalaisil sanota oleva huano ittetunto. Miätis, kenel tutul o sun miälestäs hyvä ittetunto ja millai hänt vois kuvail? Voik sanno, et hän o tyylikäs leidi, oikke NAINE, sana varsinaises merkitykses? Taikk, et hän o MIÄS. Miäs, mikä tavallises t-pairas ja farkuis saa naise äkki laittama lissä huulpuna. Ja poske menevä punasiks.
Taanno Anna-lehres ol Pekka Seppäse kolumn: ”Nainen, puhu enemmän”. Häne mukkahas naise olssiva paremppi puhuma tott ja paremppi puhuma perättömyyksi. ”Siitä on apua parisuhteessa”, hän päättel. Lisseks hän ihmettel, mitä varte miähe vastuul ova lemme luritukse. Seppäne siirtäis luritusvastu naisil. ”Ei tulisi niin karkeita lupauksia eikä niin ylimitoitettuja lemmentunnustuksia. Eikä niin suuria pettymyksiä, kun luritukset kuitenkin ennen pitkää osoittautuvat katteettomiksi”.
Siin sitä vinkki kaikill. Yksnäise naise, tehkä alote, hellunta viimästäs. Ja mee parisuhtes elävä naise, mee kehuta ja liähitellä oma miäst! Nii mettä vasta, kon sin huuta.