Ankea, masentunut, alakuloinen...
Puristus sydämessä ei anna hengittää.
Kaikki ympärillä häviää.
Pelko vangitsee sisimpää.
Synkkämielinen, ahdistunut, apea...
Pelko alkaa rakentaa pesää kantajansa sisään.
Hengenahdistus, ilman lähestyvää loppua.
Se lannistaa, tappaa pienimpää.
Säälittävä sekopää, kuiskaan hiljaa itselleni.
Kuinka tunne, jota ei itse ymmärrä vieläkään, voidaan määritellä niin virallisesti?
| Runoilija | Runon nimi | Luontipäivä |
Kommentteja |
Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Ultramariini | Ahdistuneisuushäiriö | 21.7.2011 | 3 | Runo |
| Ultramariini | Kultaseni, ethän pelkää | 1.11.2009 | 3 | Runo |
| Ultramariini | Varjo auringon edessä | 17.7.2011 | 2 | Runo |
| Ultramariini | Anna anteeksi | 22.12.2010 | 1 | Runo |
| Ultramariini | Viimeinen kesä | 4.11.2009 | 1 | Runo |
| Ultramariini | Keväistä vapautta | 14.3.2012 | 0 | Runo |
| Ultramariini | Öinen sonetti | 23.1.2013 | 0 | Runo |
| Ultramariini | Hyvän ja pahan hedelmätarha | 4.11.2009 | 0 | Runo |
| Ultramariini | Ei enää lisää menetettävää | 11.3.2010 | 0 | Runo |
| Ultramariini | Syysmasennusta | 2.11.2009 | 0 | Runo |
Kommentit
Todella vahvasti ilmaistu, käsin kosketeltava.
Vain itse sen kokenut tietää, mitä se on.
Tuo kaikki on niin ihmistä murtavaa,
ettei voi kuin toivoa siihen jokaisen saavan avun. Ja ammattiauttajan asiallisuus voi auttaa,
ettei molemmat itke ja ahdistu yhdessä. Se ei ehkä olisi hyvä asia. Vertaistuki on parasta
tässäkin. Kiitos runostasi, erittäin koskettavaa ja harvoin siitä kukaan uskaltaa kirjoittaa.
Hui tuo loppu! Hieno oivallus siinä.
muutenkin hienoa kerrontaa :)