Nimetön

Runoilija Jani Markus

mies
Julkaistu:
12
Liittynyt: 14.9.2013

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

En jaksa olla missään tekemisissä maailman kanssa.
En tiedä kumpi on kuolleempi; se vai minä. En tiedä kumpi on oikeassa.
Jokainen liike on tarkoin harkittu johtamaan ei mihinkään.

Ikkunasta näen sairaan maiseman, sen lakastuneet värit.
Minä en kuulu siihen maisemaan; ajatukseni ovat kuin piikkilankaa.
Ja pihapuut, nekin ovat itkeneet vuosikausia pihkaisia kyyneleitään.
Minun lapsuudessani ei kasvanut sellaisia puita.
Ehkä ne tulevat luokseni jostain menneisyydestä,
mutta se ei ole minun menneisyyteni, ei minun pihani.

Niiden hedelmistä puristettu mehu on tummaa ja rautapitoista kuin veri.
Oi aikaa, kun istuin nimikkopuuni katveessa ja haaveilin rakkaudesta niin kuin ei muuta olisikaan.

Mutta oli myös toinen puu, ja sen juurella istui hän ja hymyili, kuten aina.
Hän ei sanonut mitään mutta saatoin kuulla hänen ajatuksensa.
Sellaiset ajatukset johtavat vallankumouksiin ja kansanmurhiin,
enkä uskaltanut toimia niiden mukaan; pelkäsin sadetta ja villiä tuulta, joka olisi saattanut tempaista minut mukaansa.
Pelkäsin kaukaisia laaksoja ja kukkuloita, joiden ylitse paimenet kuljettavat katrastaan.

Muistan ajan jolloin omenoiden varastelu oli sekä vaarallista että jännittävää.

Kaikki on tapahtunut niin nopeasti. Kuin olisin nyppinyt perhoselta siivet.
Sen siivet ovat edelleen kauniit, niin voimakkaat ja silti kuin samettia.
Niiden voimaa ja kauneutta ei saa nähdä; kauhea käsi vartioi niiden koskemattomuutta.
Se on minun käteni, mutta se on kova ja känsäinen; sellaiseen harva uskaltaa tarttua.

Olen syyllistynyt kauheaan rikokseen josta minua ei rangaista; heille riittää nähdä minun itkevän.
Mutta en minä kadu. Nämä päivät ovat eletyt niin nopeasti, ja jokainen eletty päivä sattuu.
Anna minun unohtaa kaikki; tämän maailman jäljet ovat syvät ja epäilyttävät.

Ja jossain tuolla on luola ja luolassa alkukantainen peto. Se odottaa kärsivällisesti, hiljaa.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Tää kuljettaa maailmaan, jota en tunne, mutta aavistan olevan olemassa...

Runossa maistuu alkusavi, jokin villi ja kesytön - hienoa osata käyttää sanoja noin !!

 

Käyttäjän kaikki runot