Kirkas tähti taivaallani,
näkyy myös siellä missä sinä olet.
Katseletko sinistä,
ja mietitkö minua?
Olet ajatuksissani aina ensimmäisenä,
vaikka haluisin jo ilman sinua herätä.
Yöllä pelkään,
huutaen herään,
tähän painajaismaiseen ikävään.
Niin monet kerrat nukahdin äänes lempeyteen,
näin silmät täynnä elämää,
olit aina siinä vieressä.
Pyyhit katkeruuteni kyyneleet,
ja sulatit hymyni uudelleen.
Odotit kun pyysin,
ja rakastit kun sitä vähiten ansaitsin.
Hajalla,
vailla päämäärää,
etsin ja mietin,
kuka täällä nyt määrää,
kuka oikeat tunteemme kätkeää.
Katson tähtitaivasta ja sinua odotan,
mietin koska sinut saan taas tavata.
Selite:
Ikävä on vaikea tunne, mistä ei pääse helposti eroon. Aika parantaa haavat- mutta ei poista arpia.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis. Pystyin samaistua, joten kiitos.
Kaihoisaa koskettavaa ikävää hyvässä runossasi.