huominen

Runoilija herra puunukke

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 9.7.2003
Viimeksi paikalla: 20.3.2024 13:03

Asuinpaikka: Kuopio
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
22.2.1980

soundcloudissa Taverna - Avain kokonaisuudessaan 

https://soundcloud.com/tavernamusic
 
 

olen vältellyt jo kauan tunteitani
pelännyt kohdata muistojani
minä olen odottanut

olen toivonut kohtaavani sinut
itkenyt ulos surulliset sanani
minä olen kaivannut sinua

olen kai odottanut hetkeä hyvästeille

mutta tänään me olimme kauniita
uskoimme huomiseen
minä katsoin maailmaa silmilläsi
ja sinä vastasit tunteeseen

en uskonut enää rakastuvani
en enää uudelleen
mutta nyt kun katson sinun silmiisi
minä rakastun uudelleen

olen siirtänyt varjoja huoneessani
nukkunut valot päällä muistoissani
minä olen palellut

olen etsinyt sinua kaikkialta
ollut niin helvetin yksinäinen
minä olen rakastanut sinua

olen kai odottanut sinun vielä palaavan

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Niin kaunis....ei riitä sanatkaan...:))

Kaunis runo
ja niin tiedän, mistä se kertoo.

Pidän tavasta, jolla kaikki kulminoituu noihin kahteen yksinäiseen odottavaan lauseeseen, jossa aika kulkee pysähtyneisyyden läpi.

Hieno kokonaisuus.

UUsi päivä kaiken muuttaa voi.
Seuraa tähteäsi joka taivaalla loistaa.
Et`odota tuurhaan.

Sananmukaisesti koskettava ja haikeudessaan upea. Kertosäe ikäänkuin ponnahtaa pintaan kaiken melankolian keskeltä kertomaan, että rakkaus ei kuole koskaan. Melankoliaa rakastavalle ihastuttavaa tekstiä myös otsikoineen *Kiitos

Huominen...tuntematon vielä, mutta toivo ja rakkaus läikähtelee mielessä kuin auringon pilkahdukset harmaiden pilvien lomasta.

Hei, mistä tuon teidän levyn voi tilata? :)

Tässä on paljon tunnetta.

Pidin tästä.

Kuten yleensä runosi löysi tiensä suoraan sydämeen...

rakkautta eli ihana

Niin paljon sanoja, jotka tuntuivat syvällä sydämessä. Sinä todella osaat!!

Suhteen sisällä uudelleen rakastuminen on kuin valo yössä. Pilkahdus tunnelin päässä. Toisinaan se kantaa, toisinaan se hiipuu uudelleen, mutta valo on aina aihe iloon. Rakkaus riittää, aina.
Sinulle tyypilliseen, käsinkosketeltavaan herkkyyteen, kyyneleet silmiin tuoviin tunteisiin johdatti tämä upea runosi. Aina, on toivoa. Sittenkin.

Todella herkkä ja koskettava runotus!

Kolahti suorinta tietä. :)

Ilmiselvä laulu. Onko sävel jo olemassa?

Voi..miten kaunista..täynnä tunteita. Hienoa.

kaunis.. kaipaava rakastunut..

..pakko vielä lisätä, että kaiken positiivisuuden ja rakkauden keskelläkin, tässä runossa on haikeutta, kiehtovaa melankoliaa ja kaunista, niin koskettavan kaunista kaipuuta, jotka aina ja aina, kiehtovat minua. Etenkin sinun teksteissäsi..

En osaa sanoa muuta kuin että kolahti. Lujaa. Uudelleen rakastumista odotellessa... Kiitos :)

Koskettavan kaunis on runosi tunnelma...

Koskettavan kaunis on runosi tunnelma...

<3

Tässä on paljon kipua, menetyksen mukanaan tuomaa pelkoa ja tuskaa, mutta toisaalta toiveita yhteenpaluusta ja uudesta huomisesta. Tämä on jotenkin niin paljas ja rehellinen että ei voi olla pitämättä:).

Kaunista ja kaipaavaa odotusta on runossasi,
pidän paljon

Runo soljuu alusta asti eteenpäin kuin sävelmä - sopusointuinen kokonaisuus ja nätisti aseteltu.

Tarina riipaisi sielun syvyydeltä; tunteen alastomuus ja vilpittömyys on pakahduttavan voimakasta. Keskimmäisissä säkeistöissä häivähtää ihana onni, mutta lopussa tuntuu, että se olikin vain haavekuva, tai ehkä muisto menneestä. Kiitos pysäyttävästä lukukokemuksesta ja hyvää joulunodotusta!

Sydäntäsärkevän kaunista. wau. kiitos

kun luen tätä, tulee taustalle sävel soimaan. niinkuin lukisi tätä ja tietäisi että tämä onkin yksi lempi rakkauslauluistani. sellanen minkä olisin vaan hetkeksi unohtanut. jännää. aloin laulaa tätä ääneen.
hemmetin hienoa taas. taustabiisillä ja ilman. bueeno.

Upea!

ihana kaunista odotusta ja rakkaus.

Hieno runo kaipuusta, syvältä koskettava.

Riipaisevan aito ja kaunis teksti.

Hyvä runo, rakkauden ja eron kipeitä tunteita, jostakin ei haluaisi luopua, joskus ei sanota hyvästejä, vain lähdetään, otsikko kertoo kuitenkin jo huomisen odotuksesta.

Hieno runo!

Runosi Vahva tunne tuntuu hyvältä.
Tunteessa myös haikeuden sävy, joka saa lukijan toivomaan runominällesi rakkaansa jälleennäkemistä.

Rocklyriikkana toimisi taas tämäkin mielestäni
( löytyköhän jo sävellyskin tähän ?!)

Lukija ajattelee että juuri runonlainen kipeä muisto, se yhteinen matka - kipeästi katkenneena - on kuin kuminauha liian pitkälle venytetty.

Riipaisevaa on runo, joskin kursivoidut kohdat antavat jotain "jospa kuitenkin huomenna" toivoa.

Vaikea teos, koska helppoa ei ole myöntää lukijankaan kokeneensa yksinolevaisen vilunväreitä saati pelkoa olla ja jäädä yksin.

Hrrrr ... hyytävän hyvä!

vau, hieno runo.. tässä on kunnolla ladattuja tunteita ja tunnelmaa! ^^

Kaipaavaa odotusta... Ihania kuvia piirrät taasen sanoillasi eteeni.

Ensin tuli kylmä, jonka jälkeen kiedoin kädet ympärilleni ja annoin muistojen hiipiä. Joskus sitä vain odottaa turhaan ja sitten kun odotus palkitaan saattaa joutua pettymään uudestaan.
"olen siirtänyt varjoja huoneessani
nukkunut valot päällä muistoissani
minä olen palellut", tämä kosketti ja sai miettimään, kannattaako kuitenkaan odottaa..? Ehkä. Rakkaus saattaa olla sen arvoista.

Olen nähnyt ihmisiä, jotka pakenevat tunteitaan kuin häkkiin teljetyt villieläimet...vain koska on niin vaikea kohdata joitain niitä kipeimpiä asioita. Helpompi ruokkia pelkoa.
Toisaalta tälläkin asialla on toinen puoli: ehkä ihminen on tarvinnut tuon ajan tullakseen siihen kohtaan, jolloin on valmis/kylliksi vahva kohtaamaan tuon kipeän asian.
Upeaa tässä runossa on runominän rehellisyys itseään kohtaan. Avoimuuus, koska niin usein ajattelemme olevamme ainoita, joilla on kipuja, suruja ja negatiivisia tunteita. Se osoittautuu valheelliseksi väitteeksi ja saa meidät usein käpertymään häpeään. Toisaalta meillä jokaisella on taito halutessamme "nuolla haavamme" juuri tuolla omassa luolassamme ja sisimmässämme.
Kursivoitu teksti palaa hetkeksi vielä tuohon kauniiseen muistoon, josta runominä selvästi jo tietää irtipäästämisen ajan olevan lähellä.
Huiman koskettava tarina varsinkin kun ei varmaan ole montaa lukijaa joka ei joskus olisi kokenut jotain samanlaista.

Mykistävän kaunista. Kovasti koskettavia ovat runosi sekä erittäin paljon ajatuksia antavia peilejä.

Ihan mielettömän kaunista tekstiä. Tätä voisi lukea vaan uudestaan ja uudestaan. :)

Avoin pyyteetön rakkaus kestää ehjänä vuosista vuosiin.

Pakahduttavaa tunnetta tässä haikeassa runossasi menneen ja nykyisyyden sekoituksessa.

Hyvin kaunis!

Hurmaavana efektinä aikamuotojen vaihtelu, sangen taidokasta ja herkkää :))

valtamerikyyneileitä, paljon tuhkahtunutta surua olen tästä aistivinani, lopussa kumminkin loistaa toivon valkoinen ruusu.

Epätoivoista kaipausta ja herkkiä muistoja koskettavassa runossasi.

Nämä vanhemmat mä olen lukenut aikaisemminkin. Ja joka kerta ne kuitenkin iskee palleaan, saa vetämään henkeä, ja lukemaan vielä kerran alusta. Tiedäthän, olet aina ollut yksi lemppareistani :)!

Ihan helvetin paljon samaistun runosi minään, niin omakohtaisia ovat runominäsi tuntemukset.

Samanlaista kuurupiiloa olen niin usein leikkinyt.
Ja osittain vieläkin.

Runo runonaan on hyvin mukanaan vievä, varmasti myös lukijan, jonka kokemuset eivät ole lähelläkään näitä.
Runo on niin paljon puhuva ja tunteet esiin vetävä, että sen lukee varmasti lukija kuin lukija useampaan kertaan.

Hieno teos niinkuin runosi yleensä.

hieno runo, tunteiden pakomatkasta jotka sitten palasivat hyvästien hetkellä, pidän tuosta kauneudesta juuri siitä runoilin itsekin, kauneudesta ja rakkaudesta joka runossasi palasi, ehkä kypsempien ihmisten maailmaan, kuin kotiinpaluu, voisi ajatella palattuaan entisen rakkauden luo, kaunis runo, loppuosan tunteiden kerronta on voimakasta ja todellakin rakastuneen sanomaa

Koskettava runo!!
Rakkaos on kytevänä syvämessä ja uottaa vuan uutta uamorin puhallusta.

Ihana lukea sua pitkästä aikaa. Et ole turhaan suosikeissani. Yksinäisyyden ja kaipauksen kuvaaminen on varmasti suurimpia vahvuuksiasi.

varmaan yksi hienoimmista tunteista on rakastua uudelleen suhteessa:)

 

Käyttäjän kaikki runot