Voi että minä hymyilen
sinua katsoessani.
Ihan niin kuin ennenkin.
Nyt ei vain hymyäni varjosta
väsymys eikä kipu.
Sinäkin tiedät sen.
Katson pitkäksi kasvaneita kiharoitasi
ja tuikkivia silmiäsi.
Ihan kuten omanikin,
sinunkin silmäsi
loistavat kirkkaammin kuin ennen.
Silloinkin kun kurtistat
kasvojasi minulle,
minä jaksan olla siinä.
Ja hymyillä.
Kyllä sinunkin sydämessäsi,
on muisto pimeiden polkujen.
Ja vielä aina välillä,
muisto niistä palaa.
Mutta ei tarvitse enää paljoa,
niitä muistoja toistaa.
Aina nykyinen saa ne katoamaan,
kun käteni sinua halaa.
Rakastan jokaista aamua,
joka minut hymylläsi herättää.
Harjaan kiharasi suoriksi.
Tiedän että et halua palmikoita.
Mutta kyllähän sinä jo tiedät,
ne pitävät kiharasi kurissa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis.
Kaunista lämmintä tunelmaa taidokkaasti lukijallekin välittyvä on runosi pidän
Liikuttavan kaunista, hellää rakkautta!!!!
Rakkaus pyyhkii pois pahan ja pitää kiharat kurissa. ^^ Kauniisti ja lämpimästi kirjoitettu.