Merimies seisoo laivansa kannella.
Katselee tummanpuhuvia ukkospilviä taivaalla.
Aallokko nousee,
merimies pelkää kuollakseen.
Merenkäynti yltyy hellästä keinunnasta raivoavaksi pieksennäksi.
Kompassikin särkyy palasiksi.
Eksynyt...
Kadonnut...
Vai kadotettu...?
Laiva iskeytyy karikkoon.
Merimies yrittää laittaa tilkkiä joka rakoon.
Jotta laiva pysyisi pinnalla.
Jotta pysyisi hengissä.
Missä äidin hellä kosketus?
Missä sateen jälkeinen raikkaus?
Valoni pimeyteen vie, kun majakkaani en näe.
Vai näenkö?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ei hätää.. Merimies on erimies!