löysin rannalta simpukan
avasin sen ja helmeä silmäilin
se loisti auringossa kuin helmi vain voi
kun aurinko ja kuu yhdessä valoaan soi
simpukan elävä sykkivä liha
tuota ajatonta kauneutta suojeli
kun hiekanjyvästä aarteen valmisteli
ja hiljaisesti upeuden sisällään kehitti
on kuin olisi ihminen sieluaan valmistellut
hetkeen jolloin se auki repäistään
ja maailma eteen väkivaltaisesti räjähtää
harvalle on tarjolla hiekanjyvä
ja vain harva kantaa helmeä sisällään
jota vuoskymmeniä hioo ja sen kasvua edistää
joka vastoinkäyminen helmeä kirkastaa ja kehittää
suojella sielua elämän tarjotessa kolhujaan
jotta se jonain päivänä valmis on loistamaan
kun se ympäröivän lihan suojasta esiin pakotetaan
siinäpä sitä, elämäntehtävää
suojella puhdasta kauneutta
ja häikäistä kirkkaudellaan
aukirepäisijän silmät
niin ettei hällä sen jälkeen enää mikään ennallaan ole
eikä mikään enää entiselleen tule
avasin sen ja helmeä silmäilin
se loisti auringossa kuin helmi vain voi
kun aurinko ja kuu yhdessä valoaan soi
simpukan elävä sykkivä liha
tuota ajatonta kauneutta suojeli
kun hiekanjyvästä aarteen valmisteli
ja hiljaisesti upeuden sisällään kehitti
on kuin olisi ihminen sieluaan valmistellut
hetkeen jolloin se auki repäistään
ja maailma eteen väkivaltaisesti räjähtää
harvalle on tarjolla hiekanjyvä
ja vain harva kantaa helmeä sisällään
jota vuoskymmeniä hioo ja sen kasvua edistää
joka vastoinkäyminen helmeä kirkastaa ja kehittää
suojella sielua elämän tarjotessa kolhujaan
jotta se jonain päivänä valmis on loistamaan
kun se ympäröivän lihan suojasta esiin pakotetaan
siinäpä sitä, elämäntehtävää
suojella puhdasta kauneutta
ja häikäistä kirkkaudellaan
aukirepäisijän silmät
niin ettei hällä sen jälkeen enää mikään ennallaan ole
eikä mikään enää entiselleen tule
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Sivut