samalta tuntui

kesäillan vienot tuoksut
   kielojen kaarelle taipuneet varret
       ylimpänä kevyet pilvet, valkoiset
   hiljaisuus johon tuo tauon mustarastas
rauha joka täyttää mielen täydesti


ollaan eletty hetkiä monia ennenkin
mutta ei koskaan tämän kaltaista

käsivartesi kietoutui ympärilleni
kuin lumotussa maassa jossa oliivipuiden
rungot kasvoivat valmiiksi pareittain
eivätkä ne joutuneet toisiaan etsimään
vaan olivat valmiiksi siinä
enemmän kuin yhtenä, satoja vuosia
samaa satoa tuottaen, samasta maasta 
ravintonsa saaden ja kosteutta imien

samalta tuntui, kuin satulehdon oliivipuista
            juuri sinä pyhänä hetkenä
silmänräpäyksenä ikuisuudessa