Tunnen haamukipua
kuvitellussa selkärangassa
nuo lämpimät sormenpääsi
kylmällä niskalla,
piirtävät viivaa vedenpintaan
alas kulkien
minä aaltoilen
kuin itsensä unohtanut meri
korkeita rantakallioita vasten
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pidäkkeetön, hieno teksti.
Hieno runo.
Runosi sai minut miettimään =)