Suru silmiini haudattu
Viha sydämeeni sidottu
Äänet ympärilläni kaikuvat
vailla lausujaa
kun on liian valoisaa
ja yksinäistä
Puhe suuhuni jää vaeltamaan
kirjoitan jotain järjetöntä
Käännän katseeni toivottamana
seinät nousevat liian korkeiksi
Kylmyydestä nousin petona
panssarini rikkoutumaton
suojaa maailmalta
jossa elää ei voi
Tässä pisteessä kaikki
on jälleen piilotettu
kivisille kasvoille
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kipeys tuntuu.
Kipeää ja kaunista, ehyttä kerrontaa, jota on helppo lukea. Sopivasti tilaa tuntea, elää omakseen. Pidin siis.